torstai 19. toukokuuta 2011

Kesä ja sadepäivät

Kyllä! Nyt on loma tai oikeastaan se alkoi jo viime perjantaina. Työt ja leoviikonloppu pitivät kiireisenä, eikä pitänyt jättää kuin graafisen suunnittelun tehtävät viimeiselle illalle. Vietän loman ensimmäistä varsinaista vapaapäivää ja tietenkin sataa ja on kylmä. Eipä ärsytä olla sisällä, siivota ja pyykätä.

Tuntuu, että pitkästä aikaa tänään iski ruokainspiraatio. Belgian reissua lämmöllä muistellen piti tuhertaa parsasta jotain ja sadepäiväänhän kuuluu keitto. Voisilmäpelin parsakeitosta sovelsin vähän mausteisemman version.

Parsa-kookoskeitto

nippu parsaa (500g)
1 sipuli

1 valkosipulin kynsi
1 rkl voita
1 rkl oliiviöljyä
5 dl vettä

1/2 kasvisliemikuutio

mustapippuria
valkopippuria

chilijauhetta
currya
puoli purkillista kookosmaitoa

n. 1 rkl sitruunamehua


Pese ja leikkaa parsoista puumaiset osat pois, paloittele loput. Hienonna sipulit ja kuullota niitä kattilassa pari minuuttia. Lisää parsat ja kuullota lisää muutaman minuutin ajan. Lisää vesi ja mausteet. Anna kiehua noin 20 minuuttia niin, että voit soseuttaa parsat. Soseuta parsat ja lisää kookosmaito ja sitruunamehu.


Sunnuntaina piti kirjoittaa hehutuspostaus, mutta ei Leijonajuhlilta jaksanut enää. Vietettiin kisakatsomoa kaverin luona ja tein Pätkismuffinseja, joita Kaisakin pystyi syömään! Toisaalta itse jouduin tekemään pienen myönnytyksen vehnäjauhojen suhteen. Eihän herkuttelua voi kieltää, jos muuten syö hyvin. Pitäisi vielä saada kuva tänne. Lisään, kun saan sen. Tässä ohje:

Munattomat Pätkismuffinsit

50 g voita
1,5 dl sokeria
1,5 dl fariinisokeria
4,5 dl jauhoja
3 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 rkl kaakaojauhetta
2,5 dl vettä
pätkispussi

Vatkaa pehmeä voi ja sokerit keskenään. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää sokeri voi sekoitukseen vuorotellen veden kanssa. Paloittele tai hienonna pätkikset ja lisää joukkoon.
Jaa vuokiin ja paista 200 asteessa 10-15 minuuttia.

Syö hyvässä seurassa ja vaikka jäätelön kanssa. Niin me tehtiin!

torstai 12. toukokuuta 2011

Soveltavassa keittiössä, osa en-tiedä-edes-mikä

Jos ei koko päivänä ole syönyt kevyttä fetasalaattia enempää, niin luulisi ruuanlaiton olevan "aivan sama, kunhan saan jotain". Tänään töistä tullessa lähdin lenkille ja kaikessa rauhassa aloitin tekemään ruokaa. Kotoa tuodut hirvenlihat vaatii suuremman vaivan kuin pikaisen paistamisen! Ruokalistalta löytyi siis Hirvenlihamureke paprikakastikkeella ja keitettyä parsakaalta. Ohjeen olen joskus netistä löytänyt, mutta en muista mistä. Tässä kuitenkin sovellettu ohje:

Jauhelihamureke ja paprikakastike


Mureke:
100g ranskankermaa
3/4 dl ruisjauhoja

1 sipuli
voita paistamiseen

200g hirven jauhelihaa

1 muna

suolaa

rosmariinia

mustapippuria


Paprikakastike:
paprika
250g paseerattua tomaattia

100g ranskankermaa

100g aurinkokuivattutomaattituorejuustoa

1 rkl sitruunamehua

suolaa

mustapippuria


Ja kuinka tämä herkku syntyy:
Sekoita ranskankerma ja ruisjauhot. Pilko sipulit ja paista ne voissa pehmeiksi. Yhdistä kaikki ainekset kivaksi mössöksi ja muotoile murekkeet pellille. Itse tein neljä pientä mureketta. Helppo pakastaa, koska opiskelijahan tekee kerralla paljon ruokaa. Paista murekkeita uunissa 175 asteessa 45-60 minuuttia, riippuen murekkeiden koosta. Kastikkeen voi luonnollisesti valmistaa, kun murekkeet ovat uunissa. Poista paprikoista siemenet ja pilko ne kattilaan. Lisää paseerattu tomaatti ja anna kiehua kevyesti noin 10 minuuttia. Lisää loput aineet ja keitä muutaman minuutin verran. Soseuta kaikki ja se on siinä. Samalla voi keitellä parsakaalia, kukkakaalia tai jotain mistä tykkää!

Soveltakaa mitenkä tykkäätte!

tiistai 3. toukokuuta 2011

Reissueväät

Voileipiä, sipsiä, karkkia! Voi apua nuita junien ravintolavaunuja ja lentokenttien kahviloita. Jos ei leipää haluaisi aina syödä, niin mitä jää vaihtoehdoiksi. Kriteerinä on, että sitä voi napostella. Aina ei tarvitsisi heti pitää evästaukoa sen takia, että ruoka lämpenee tai pilaantuu liian nopeasti. Esimerkiksi salaatit ja maitoa sisältävät on vähän riskialttiita ruokia siinä suhteessa. Salaateissa huonoa on se, että niille pitäisi aina olla vesitiivis rasia ja tyhjänä sen säilyttäminen koko reissun ajan tuntuu välillä turhalta.

Kierrätyksen nojalla ostin ennen Belgiaan lähtöä Light my firen Mealkitin. Olen jo pitkään himoinnut ostavani semmoisen, mutta en tapani mukaan ollut raskinut sijoittaa siihen sitä huimaa 15 euroa. Vähän kyllä harmittaa, etten saanut jotain normaalista poikkeavampaa väriä, vaan tyydyin klassiseen punaiseen. Pitää vielä myöhemmin hifistellä ja ostaa luhalle oma kotelo!

Kismittää muuten vielä tuo eväsasia siinäkin mielessä, että kahviloiden hinnat pyörii opiskelijabudjetin näkökulmasta pilvissä. On silti liian helppoa vaan ostaa sieltä se valmis voileipä ja kahvi tai tee. Oikeasti helpompaa olisi ennen reissua ostaa ne pari hedelmää tai porkkanaa ja pilkkoa valmiiksi rasiaan. Menomatkalla valmistautuminen toimi tällä kertaa paremmin. Toiseen rasiaan voisi sekoitella pähkinöitä ja kuivahedelmiä. Vesipullo matkaan ja lyhyt reissu on helposti tehty.

Pidemmällä matkalla haluaisi vähän tukevampaa ruokaa, verrattavissa esimerkiksi niihin iänikuisiin voileipiin. Tulikin mieleen vähän karpimmat sämpylänkorvikkeet. Karppaus.infon resepteistä bongasin juustoleipäset, joita olen soveltanu pariin otteeseen.

Juustoleipäset, Jennin versio


noin 8-10 leipästä, 225 astetta

2 munaa
1,5 dl siemeniä, ruisjauhoja ja hiutaleita

2 dl juustoraastetta
1-2 tl leivinjauhetta

Koko pakka sekaisin, kokkareita pellille ja uuniin. Vähän rusketuttuaan voi ottaa pois ja ah NAM!

Vaihtelua saa siemen-jauho-hiutaleseosta vaihtelemalla. Näitten väliin voi sitten vaikka leikkeleitä tai muuta laittaa. Säilyy vähintäänkin yhtä pitkään kuin voileivätkin.

Aion kyllä koittaa tehdä jonkin vielä vähän pidempään säilyvämmän reseptin matkoille. Eihän se kuitenkaan vaadi siinä pakkaamisen ohella yleensä hirveästi aikaa valmistella eväitäkään. Jokatapauksessa edellinen ilta menee myöhään...

Kohta onkin juna perillä Jyväskylässä!

maanantai 2. toukokuuta 2011

Reissussa rähjääntyy

Laskeuduin perjantaina Belgian maaperälle kaverini kanssa ja nyt vietän viimeistä iltaa täällä. Vieraissa maissa parasta ja ehkä eksoottisinta on yleensä ruokailutavat ja -tottumukset, joten niihin on tullut tutustuttua tällä kertaa paremmin. Olen siis aiemmin, noin 4,5 vuotta sitten, käynyt täällä, koska setäni vaimo ja tällä hetkellä myös setäni asuu lähellä Brysselin keskustaa. Ensimmäiset päivät vierailtiin leotuttavien luona ja sunnuntaina eli vappupäivänä oltiin Belgian leojen kansallisessa aktiviteetissa Bobbejaanlandin huvipuistossa.

Ruokakulttuuri näkyy täällä, aivan kuten Suomessakin ihmisissä. Ranskanperunat ja vaaleat leivät eivät luonnollisesti suurina määrinä imartele ihmisvartaloa. Kasviksia on jonkin verran ja lihaa käytetään ruokailussa paljon. Merenelävät ovat kyllä hyviä (sopivasti suolattuna, ei liian kuten satuin eilen kokemaan lähiravintolassa)! Lauantaipäivän välipalana tai kevyenä lounaana syötiin aivan mielettömän hyviä jättikatkarapuja ja joitain toisia mereneläviä taikinassa ja rasvassa paistettuna. Ihanan kevyttä! Eilen tosiaan söin katkaravuilla täytettyjä tomaatteja salaattipedillä. Katkarapujen kastike oli aivan mielettömän suolaista ja sitä oli kaikkialla. Yleensä en juurikaan jätä ruokaa, mutta en vaan pystynyt sitä syömään kovin paljoa.

Muuten ruoka on ollut mielettömän hyvää, vaikka olenkin karppauksesta joutunut luistamaan kulttuurikokemusten tähden. Suklaata en ole voinut jättää syömättä ja eri oluita on maisteltu. Belgia onkin suklaa- ja olutmaa. Maistoin muuten ensimmäistä kertaa etanoita ja simpukoita! Menee ehkä vielä totuttelussa aikaa, mutta eiköhän niitä joskus vielä syödä. Täällä alkaa olemaan parsakausi, joten sitäkin on pariin otteeseen lautasella ollut. Erilaisilla kastikkeilla, harmittaa vain, etten tilannut sitä perinteisintä Belgialaista vaihtoehtoa eli murskattua kananmunaa. Seuraavalla kerralla sitten.

Setäni vei minut yhteen vähän syrjäisempään suklaakauppaan Zaabääriin, ja se taisi olla samalla myös suklaabaari. Ensimmäisenä meille tarjottiin lämpimät kaakaot ja maistiaisia oli ympäri myymälää. Maustettuja suklaita oli toistakymmentä lajia. Mielenkiintoisin maistamani oli varmasti currysuklaa ja chilisuklaa oli aika paljon tujumpaa, mitä Fazerin chilisuklaa. Mukaan kuitenkin lähti vain yksi paketti anissuklaata ja kolme isoa pussia yrttejä: rosmariini, rakuuna ja basilika. Oli ihan mielettömän halpoja ne yrtit ja olen päättänyt täydentää maustekaappiani, niin piti käyttää tilaisuus hyväksi.

Muita ruokajuttuja tarttui mukaani niin kaupoista kuin sedältäni. Kahta erilaista teetä, vähän erikoisempaa mustaa teetä Marco Poloa ja Bouddha Bleuta, joka on vihreä tee. Setäni vaimon keräilemistä Melita kahvinsuodattimista he laittoivat mukaani kaksi pientä ja yhden isomman. Toimivat joko pashamuotteina tai ihan kahvisuodattimina, vaikka minulla onkin kahvinkeitin. Sain myös ihanan teepannun ja teesiivilän. Saa nähdä mahtuuko kaikki shoppailut ja tuomiset matkalaukkuihin. Toisaalta laukut oli puolillaan tullessa, joten suuria survomisia tuskin tarvitsee tehdä. En malta odottaa, että pääsen keittelemään kunnon teetä ja syömään tuliaissuklaita!

Palataan asiaan kuvin ja kokemuksin, kun pääsen Suomeen takaisin! Sitten pitää palata myös takaisin ruotuun ruokavalion suhteen.